torstai, 8. kesäkuu 2017

Märkää pyyhettä vasten kasvoja...

Tämän blogin kirjoittaminen on minulle lähes henkireikä. Kirjoitan myös toista blogia - iloisista ja ihanista arjen asioistani...ja tietysti kaikesta kauniista. Mutta silti tällä blogilla, jonka yllä leijjuu harmaa pilvi - on hyvin tärkeä asema arjessa jaksamisessani. Tämä taitaa ajaa päiväkirjan asemaa elämässäni...niistä kurjimmista asioista elämäni varrella.

Arkemme ylle heitettiin taas sadepilvi ja märkäpyyhe paiskattiin päin kasvoja. Saimme tietää, että ihminen kenen kanssa meillä on ollut viime tapaamisella oikein mukavaa eikä mitään konflikteja luonnollisesti tullut - jättivät meidät ainoina sukulaisina kutsumatta lapsensa valmistujaisiin tänä keväänä. Miksi? Koska mieheni sisko oli siellä keittiöhommissa. Sama sisko on ottanut meidät kiusaamisensa kohteeksi ja kerjää ihmisiltä empatiaa meidän kustannuksella. Sisko on kieltämättä oikein ovela ja ansaitsee taputukset hienosta manipuloinnistaan ja asioiden muokkaamisesta omaksi edukseen. Tässä yksi esimerkki: mieheni äiti kysyi eilen mieheltäni, että joko hän on pyytänyt siskoltaan anteeksi? Mieheni kysyi, että mistä. Äiti sanoi, että siitä kun huusit siskollesi. Mieheni totesi, että miksi ihmeessä - siskohan koko kova äänisen asioiden keskustelun aloitti ja uhosi rinta röyheänä huitoen mm lähestymiskiellolla. Ei jäänyt epäselväksi, että oli sisko tainnut unohtaa mainita äidilleen (ja varmaan kaikille muille asiasta empatiaa itselleen kerjäten) että tosiaan oli itse aloitannut ja puhui vähintään yhtäkovaa kuin mieheni sekä jättänyt kertomatta sellaisen pienen sivuseikan, että hän oli paria päivää aikaisemmin tönäissyt ja kynsinyt minua kätellessä - jota koko heidän välien selvittely käsitteli. Huvittavaa, miten asia voi kääntyä noinkin nurinkurisesti: ensin hän kynsii ja tönii ja sitten kun hänelle mainitaan asiasta tiukempaan äänen sävyyn niin HÄNELTÄ pitää pyytää anteeksi. 

Niin ja kaiken huipuksi - tämä kynsiminen ja töniminenkin on käännetty siskon eduksi: juhlien isäntä ja emäntä totesi, että kyllähän minä olisin asiasta sanonut tilanteessa jos näin olisi käynyt. En voi uskoa, että isäntäpari on oikeasti sitä mieltä, että minun olisi pitänyt aloittaa show heidän oman tyttärensä syntymäpäivillä. Shown ja mentelin nostamisen sijaan me päätimme lähteä kummityttömme juhlista ennen kuin kolmatta minuun kohdistuvaa väkivaltaa ehti tapahtua. Ei ole anteeksi pyyntöä siskolta kuulunut ei - eikä sen puoleen. En sitä häneltä edes vaatisi - koska silloin joutuisin olemaan hänen kanssaan tekemisissä. 

shallow.jpg

torstai, 23. maaliskuu 2017

Ilo uutisia <3

Ilo uutinen! Meidän pienehkö koirallinen perheemme saa uuden perheenjäsenen syksyllä, kun tytöntyllerömme saa pikkusisaruksen. Tämä pikkubebe on nyt noin 15rv +, joten kesä menee vauvamasua kantaessa ja jalkoja tunkiessa crokseihin (ne täytynee vaan vielä hakkia), kun omiin balleriinoihin tai consseihin kesähelteiden turvottamia jalkoja on tuskin turha tunkea :) 

Masuni vastaa pikkubeben kohdalla nyt rv 15 +.... ehkä tiitiäisen rv 24+ kokoa. Vatsalihastenerkaantuman vuoksi tästä raskaudesta puuttuu sixbackin tuoma tuki niin kasvavalle masulle kuin selälle, joka kantaa masun lisäksi myös pienen taaperon, joka ei kävele vielä.

Onko sitten viisasta tehdä lapset heti peräkkäisinä vuosina - sen näyttää aika. Mutta voin jo nyt todeta, että rahatalouden puolesta saamme pelätä. Meillä ei onneksi ole työttömyyden uhkaa näillä näkymin, mutta voin vaan kuvitella sitä rahaan liittyvää stressiä jotka tavoittaa asuntovelalliset pikkulapsiperheet, joissa on työttömyyttä tai työttömyyden uhkaa. 

1329.jpg

 

tiistai, 21. maaliskuu 2017

Kun ihminen muuttuu ja ystävyys päättyy

Meidän pieni tytöntyllerö on nyt 1v 2kk -> vauva-aika alkaa olemaan taputeltu ja taaperon maailmaa tutkiva arki hyvinkin tuttua. Paljon on tapahtunut viime postaukseni jälkeen niin kotijoukkueemme sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Ystäväpiirimme on laajentunut lapsen myötä hirmuisesti ja elänkin nyt ehkä sosiaalisinta aikaa sitten ammattikoulun. Aivan mielettömiä tyyppejä olemme saaneet arkeemme mukaan ja vanhatkin rakkaat ystävät ovat pysyneet mukana ja jopa hetkeksi poistuneet ystävät palanneet. Minulla on seesteisin ja itsevarmin olo sitten mies muistiin. Eivätkä puolituttujen/vieraiden ihmisten sanat tai kummalliset odotukset/asenteet paljoa enää hetkauta. Voisi todeta, että olen saattanut löytää oman näköisen, hyvän tuntuisen ja asenteellisen tieni kulkea tässä elämäntilanteessa. Äitini on usein minulle todennutkin, että "välitä piut paut pikkusieluisten ihmisten sanoista, ne kertovat enemmän heistä kuin sinusta". 

2682.jpg

"Ei tarvitse olla sydänystävä kaikkien kanssa, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen" - tämä on minun usein hokemani lausahdus, joka on joutunut viime vuosina koetukselle. Ei että en itse tulisi toimeen, osaan kyllä small talkin tarvittaessa, mutta mikäli vastapuoli ei ole omaksunut tuota hokemaani niin hankalaahan sitä on itsekseen tulla toimeen henkilön kanssa, jonka asenne sinua kohtaan on outo tai negatiivinen. Hyvänä esimerkkinä voisin kertoa erään ihmisen ns. lähisuvusta..nimettäköön hänet vaikka Henriikaksi. Alussa hän kertoi paljon asioitaan ja avautui eräästä "kylmästä sodasta" minulle, josta oli jo kulunut 10v....myötäilin ja annoin emotionaalista tukea niinkin epämääräisessä riidassa, joka pohjautui kaksinaamaisuuteen ja valehteluun - enhän tuntenut "kylmän sodan" toista osapuolta juuri ollenkaan. Kun tämä aihe oli läpikäyty niin Henriikan elämässä tapahtui tragedia ja hän meni suoraan sanoen aika sekaisin. Hänen lapsuudenperheenjäsen kuoli. Henriikka puhui kuoleman jälkeen noin 1,5v lähes pelkästään menehtyneestä ja näytti silloin jatkuvasti 2v. lapselleen valokuvia kuolleesta sukulaisestaan (siis oikean ruumiin kuvia). Lapsihan meni tietysti aika sekaisin tästä, koska ei pystynyt käsittelemään tutun ihmisen kuolemaa sillä tavalla. Henriikka ei kuitenkaan tainnut tajuta toimiensa seurauksia ja mikäli hänelle olisi joku uskaltanut asiasta mainita olisi tämä loukkaantunut verisesti asiasta. Aika nopeasti ajauduimme tästä perheestä erilleen Henriikankin toimesta, koska hänen elämänsä pyöri kuoleman ja kahden pienen lapsen ympärillä eikä meillä tuolloin lapsia ollut ja asuimme 100km päässä, (ja toki kuolleesta ihmisestä jatkuva puhuminen on aika ahdistavaa kaikille). Noh, mutta tämän jälkeen emme ole oikein olleet väleissä enää kyseisen perheen kanssa ja Henriikan asenne minua kohtaan on ollut suoraan sanottuna jäinen. Hän on puhuessani mm. pyöritellyt silmiään, ymmärtää lähtökohtaisestikin jo väärin meidän puheita ja humalapäissään syyttänyt meitä mm. tuen puutteesta (tätä kyllä yritimme antaa, mutta ilmeisesti olisi pitänyt päätäkin silittää vuoden päivät). Olen yrittänyt saada yhteyttä ko. ihmiseen uudelleen, mutta hän tekee aika selväksi (myös muille) ettei pidä minusta, joten olen tämän asian kanssa nykyään ns. sinut. Ja hän on ikävä kyllä nykyään aika perusnegatiivinen persoona, joka tekee hyvistäkin asioista ongelmia tai puhuu masentavista aiheista. Mitä tästä olen oppinut - voin siis itse  yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta se ei tarkoita, että kaikki tulisivat toimeen minun kanssani. Toimivaan ihmissuhteeseen tarvitaan kaksi osapuolta. Väkisin on turha yrittää kenenkään kanssa tulla toimeen.

Jos sinun elämässäsi on kuluttava ihmissuhde tai ihmissuhde johon olet käyttänyt energiaa, mutta se ei ota tuulta alleen niin pohdi haluatko oikeasti sellaisen ihmissuhteen elämääsi - onko se sen arvoista?

Minä en luo ihmissuhteita hyötyäkseni niistä, vaan voidakseni jakaa elämän iloja, onnistumisia, kömmähdyksiä ja suruja - puolin ja toisin. 

 

perjantai, 28. lokakuu 2016

Vauva-arjen hopeinen pilvenreunus

Pitkästä aikaa blogin parissa - ihana kevyt hetki, sitä omaa aikaa - jonka perään olen aikaisemmin jo kuuluttanut. Vauva-arkeen kuuluu hyvää, sitä tuttua ja turvallista arjen perusrytmiä aamupaloineen ja iltasatuineen. Pieni neiti kasvaa ja kehittyy omaan tahtiinsa, mutta on kuitenkin pysynyt neuvolan kasvukäyrillä, joten kaikki on niiltä osin turvattua. Hän on aurinkoinen ja nauravainen ja täynnä elämän iloa ja reagoi kaikkeen tällä hetkellä hyvinkin ponnekkaasti - niin ilolla kuin kiukullakin <3

Mutta tämän ihanan vauva-arjen hopeista pilvenreunaa on alkanut nakertamaan se tuskallinen tosiasia, että ne miehen puolen  läheisimmät sukulaisihmiset keille olemme uskaltaneet kertoa meitä kohdanneesta selkään puukotuksesta ja kiusatuksi joutumisestamme niin eivät olleetkaan ns. omin ajatuksin liikenteessä. (Taustoista sen verran, että olemme tehneet mieheni kanssa hurjasti töitä itsemme kanssa, ettemme välittäisi niistä vääristä huhupuheista, joita meistä on liikenteessä suvun sisällä ja olemme kertoneet avoimesti näille läheisille ihmisille aina, että "missä mennään tällä hetkellä" ) - noh, nyt on käynyt ilmi, että meidän "avoimuuden" vuoksi ovat tämän sukulaispaholaisen puoliso ja lapset ovat jääneet kiinni siitä, että he ovat meille jutelleet samallalailla kuin aina ennenkin - ja seuraukset ovat viiltävät. Tunnen suurta surua näitä ihmisiä kohtaan - ei ole varmaankaan helppoa elää taitavan narsistin kanssa. Ja tunnen jo valmiiksi sääliä näiden lasten tulevia puolisoita kohtaan.. 

Voimme todeta vain että hävisimme tälle narsisti sukulaiselle 6-0

Herraisä mitä mahtaisi tapahtuakaan, jos tämä sukulaispaholainen saisi tietää, että hänen puolisonsa on halannut minua lenkkipolulla ja onnitellut lapsen saannista tai että tämä puoliso on käynyt pahoittelemassa miehelleni ko.paholaisen käytöstä ja todennut "että kyllähän sinä nyt s****si tiedät". Nostan tavallaan hattua  tälle puolisolle, joka on selkeästi tuon perheen järki, sovittelija  ja "liima", vaikkakin onkin aivan tossun alla. Ei ole helppo tie, jonka hän on valinnut. 

Jäljellä on vain enää meidän oma kotijoukkue - saa nähdä saako tämä paholaissukulainen senkin tuhottua, suunta on ainakin oikea. Ja elämä narsistin hallitsemassa suvussa hyvin yksinäinen.

sunnuntai, 24. heinäkuu 2016

Rokotukset - hyvä vai paha?

Olen onnellisessa asemassa, koska kuulun vielä siihen ikäryhmään, jotka on rokotettu mm. tuberkuloosia vastaan - toisin on nykyään. Moni tuoreista nykyvanhemmista ei varmaan muista, että tuberkuloosi tappoi eniten nuoria ihmisiä Suomessakin vielä 1900-luvun alussa. Sittemmin rokotusten myötä tämä on saatu kitkettyä Suomesta lähes kokonaan - mutta esimerkiksi Venäjällä ja Virossa tuberkuloosia esiintyy yhä saati sitten maissa, joista nytkin tulee maahanmuuttajia "lintukotoomme". Tartuntariski on yhä olemassa.

Tällä hetkellä on tekeillä lakiesitys, jonka tarkoituksena olisi evätä lapsilisät niiltä perheiltä, jotka kieltäytyvät rokotusohjelman rokotuksista. Minusta tämä on erittäin hyvä ehdotus.  Rokottamattomat lapset ja vanhemmat ovat riski paitsi itselleen, niin jokaiselle läheiselleen vauvasta vaariin. Vaikka itse rokot olisivatkin ns. helppoja sairastaa niin jälkitaudit voivat olla järkyttäviä ja kohtalokkaita sekä pahimmassa tapauksessa tappaa tai vammauttaa. Rokottamattomat lapset ja aikuiset myös kuormittavat turhaan terveydenhuoltoa ja asettavat itsensä ja muut vaaraan. Eräänä esimerkkinä esim. jokin aika sitten hinkuyskäepidemia eräässä kunnassa, jolloin noin 40 lasta sai hinkuyskän ja yksi vauva menehtyi. Vastasyntyneelle hinkuyskä saattaa olla kuolemaksi eikä hän ole ehtinyt saada rokotusta sitä vastaan. Vaikka rokotuksesta saisikin kaikki rokotusoireet - ovat ne silti huomattavasti vaarattomampia kuin sairastettu rokko. Eräs julkisuudessa esiintynyt professori totesikin kuvaavasti, että kun menee liian hyvin niin ihmiset alkavat taistella hyvinvointia vastaan, joka esiintyy juuri muun muassa rokotekielteisyytenä. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on, että ihmisten tietämättömyys sekä "tietoisuus" aiheuttavat nykyisen ilmiön. Olisi hyvä muistaa, että myös löydetyn tiedon tulkitsemiseen tarvitaan tietoa. 

Vastasyntyneelle annetaan 1mg K-vitamiinipistos ehkäisemään verenvuototautia - mikäli vanhemmat tästä kuitenkin kieltäytyvät niin asia etenee lastensuojeluun. Pitäisikö näin toimia myös vanhempien kohdalla, jotka saattavat lapsensa vaaraan jättämällä rokotusohjelman rokotukset väliin?

Harva terveydenhuollon kouluja käymätön muistaakaan miltä esim. isorokko on näyttänyt:

pelatty1.jpg(kuva lainattu netistä - Timo Huvilinna)